Tiranin historia

Grungit rantautuivat Tiranin saarille jumalsodan jaloista ja löysivät itsensä paratiisista. Hedelmiä ja marjoja notkuvat puut ja pensaat, riistaa vilisevät viidakot ja saalista pursuavat kalavedet tekivät elämästä melkein liiankin helppoa saarilla. Pahimmaksi ongelmaksi vuosisatojen varrella ovat osoittautuneet merirosvot, jotka perustavat tukikohtia alueen syrjäisempiin sopukoihin. Ne kuitenkin jättävät yleensä grungit itensä rauhaan, sillä luonnonläheisesti elävällä kansalla ei paljoa sellaista aarretta ole, jota merirosvot havittelevat.

Toinen ongelma saarilla ovat väkipeikkojen orjanmetsästäjät, mutta nämä on useimmiten helppo välttää vain piiloutumalla viidakon syövereihin. Turhautuneiden orjanmetsästäjien lähdettyä voidaan kodit korjata ja palata normaaliin elämään. Syvemmälle viidakkoon yrittävät orjanmetsästäjät törmäävät ansojen ja väijytysten sokkeloon, josta harva selviää hengissä, ja väkipeikot ovatkin oppineet pysyttelemään näköetäisyydellä merestä Tirania ryöstellessään.