Marak-Zarin historia

Maahiset rantautuivat nykyisen Dinitrorin alueelle jumalsodan jaloista. Jo varhaisista ajoista maahisia alkoi vaeltaa itään Zirran kukkuloiksi nimeämälleen alueelle Kalgoorien vuorten juurella. Siellä heitä kuitenkin asui vain eristyneissä, pienissä siirtokunnissa ja yksittäisillä maatiloilla.

Ihmiset ja maahiset eivät tulleet turhan hyvin toimeen keskenään, ja muuttoliike Dinitrorin alueelta kohti Zirran kukkuloita kiihtyi. Vähitellen irtonaiset maahissiirtokunnat alkoivat yhdistyä heimoiksi. Vuosisatoja kuitenkin kului, ennenkuin Dinitrorin vaikutusvalta kasvoi niin suureksi, että erilliset maahisheimot alkoivat tuntea olonsa turvattomiksi suuremman naapurinsa varjossa. Niinpä vuonna 1294 maahisheimojen päälliköt pitivät kokoontumisen, jonka tuloksena ne päätyivät valitsemaan itselleen ylipäällikön, joka johtaisi koko seudun maahisheimoja.

Ylipäälliköksi valittu Giron Oikeudenmukainen hallitsi heimoja niin hyvin, että pian maahiset päätyivätkin kutsumaan häntä kuninkaaksi. Giron-Zarin valtakunta oli syntynyt. Giron Oikeudenmukaista seurasi Giron II ja Giron III, jotka esikuvansa mukaisesti hallitsivat maata esimerkillisesti, lujittaen entisestään kuninkaan asemaa.

Giron-Zar pysyi koossa lähes 2000 vuotta, kunnes 3058 kuningatar Mebeker IV kuoli ilman suoraa perillistä. Kuningattaren kaksi serkkua, Marak Kultasormi ja Wuzol Teremet, ajautuivat ilmiriitaan siitä, kumpi oli oikeutettu perimään kruunun, ja pian valtakunta oli sisällissodassa. Sisällissota kesti lähes 30 vuotta, ja sekä Marak, että Wuzol ehtivät kuolla, mutta heidän perillisensä jatkoivat sotimista.

Lopulta, 3091, sodan osapuolet saivat laskettua aseet riittävän pitkäksi aikaa sopiakseen maan jaosta kahtia. Pohjoisemmasta valtiosta tuli Marak-Zar, ja eteläisestä Wuzol-Zar. Maat ovat vielä tänä päivänäkin verivihollisia keskenään, ja maiden rajalla vallitsee lähes avoin sotatila.