Väkipeikot
On naapurien onnenpotku, että väkipeikkojen teokratia on viettänyt jo satoja vuosia valtakunnan sisäisissä uskonsodissa. Yhtenäisen monarkian sijaan maa on sirpaloitunut pieniksi ruhtinaskunniksi, joita hallitsevat papistot, profeetat tai puolijumaliksi itsensä julistaneet aateliset. Yhdistynyt peikkovaltakunta olisi uhka koko mantereelle, mutta keskenään sotivat väkipeikot eivät juuri ryöstöretkiä enempää ehdi naapureitaan kiusaamaan. Silloin tällöin ruhtinaskunnat onnistuvat solmimaan rauhan riittävän pitkäksi aikaa lähettääkseen parhaat uskonoppineensa symposiumiin, jonka tarkoitus on selvittää skisma, joka repii maata riekaleiksi, mutta nämä symposiumit onnnistuvat useimmiten synnyttämään enemmän eripuraa kuin ratkomaan sitä. Joskus kokoontumiset muuttuvat kirjaimellisiksi verilöylyiksi, joka saattaa hyvinkin palvella yhden tai useamman ruhtinaan tarkoitusperiä.
| Historia | Politiikka | Maantiede |
Ystävät, naapurit ja viholliset
Pohjoisessa teokratialla on raja örkkien kanssa, koillisessa haltioiden ja lännessä kääpiöiden, peikkolaisten ja Vlinderin kanssa.
Väkipeikot taistelevat toisiaan vastaan enemmän kuin naapureitaan. Heillä riittää kuitenkin aikaa myös tehdä ryöstöretkiä Vlinderiin ja Gratrovaan, käydä väijytysten ja kahakoiden sotaa haltioiden kanssa ja lähettää laivastojaan tunkeutumaan aina Su-Liuniin ja Gereniin asti. Myös tiranilaiset saavat hyökkäyksistä osansa. Näiden ryöstöretkien pääasiallinen tarkoitus on kaapata orjia väkipeikkojen loputtomaan tarpeeseen, mutta eivät ne kaihda muutakaan ryöstösaalista.